Kaukolämmön hinta on ennätyskorkea. Energiateollisuus ry:n vuoden 2024 hintakuvaajat puhuvat selvää kieltä: vuosikymmeniä jatkunut hintojen nousu on saavuttanut taas yhden lakipisteen. Miksi halvan kaukolämmön aika on jäänyt taakse, ja kannattaako jäädä odottamaan paluuta entiseen, vai siirtyä kaukolämmöstä oman tontin lämpöön?

Euroopan unionin energiatehokkuusdirektiivi EPBD (EU 2024/1275) astui voimaan 29.5.2024. Direktiivin tehtävänä on luoda raamit energiatehokkuuden parantamiselle ja määrittelylle EU-jäsenmaissa. Energiatehokkuusdirektiivi korvaa kansallisen pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategian (2020–2050) ja koskee sekä julkisia että yksityisiä kiinteistöjä ja rakennuksia Suomessa ja koko Euroopan alueella.

Siirtymä uusiutuvaan energiantuotantoon toteutuu vain, kun lämpöpumpuista ja lämpövarastoista otetaan enemmän irti. Silloin sähkön- ja lämmöntuotantojärjestelmä pysyy paremmin tasapainossa tulevaisuudessakin, uskoo Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund.

Suomen hiilineutraaliuskeskustelussa korostuvat Lundin mukaan liian kapeasti pelkästään aurinko- ja tuulisähkö. Päästövähennysten tavoittelussa tuppaa unohtumaan, että lämmöntuotantokin on osa energiantuotantoa ja että uudenlaiset lämmitysmuodot pitää vakiinnuttaa osaksi Suomen energiainfrastruktuuria. Yli puolet kaikesta käytetystä loppuenergiasta on itse asiassa lämpöä.

– Jos ilmastotavoitteet halutaan saavuttaa, lämpöpumppuja ei pidä ajatella pelkästään kiinteistökohtaisina ratkaisuina, Lund sanoo.