Päästöjen vähentäminen lämmityksen avuin on yksi suurimmista ilmastoteoista, mitä yksittäinen ihminen pystyy tekemään (Ilmasto-opas.fi). Elämäntyylin päästöihin voi tietenkin myös vaikuttaa monin muin tavoin esimerkiksi kierrättämällä ja ruokavaliolla. Usein kuitenkin ihmiset etsivät mahdollisimman tehokkaita keinoja saada nopeasti tulokset näkyviin, tinkimättä arjen tottumuksista.
Halusin tarkastella tarkemmin sitä, miten eri lämmitysmuotojen aiheuttamat ympäristövaikutukset eroavat toisistaan. Se ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista. Maalämpö tuottaa vain vähän päästöjä, koska suurin osa lämmitysenergiasta saadaan uusiutuvasta maa- ja kallioperän lämmöstä. Esimerkiksi kaukolämmön ilmastopäästöt taas riippuvat siitä, millä tavoin sitä tuotetaan.
Kaukolämmön tuotanto mahdollistaa monen eri raaka-aineen käytön. Kaukolämpöä syntyy monesta eri lähteestä sekä uusiutuvista että uusiutumattomista materiaaleista. Energiateollisuus ry:n raportin, Energiavuosi 2019 - Kaukolämpö, mukaan kolme suurinta kaukolämmön lähdettä ovat vuonna 2019 olleet metsäpolttoaine (21 %), kivihiili (18 %) ja turve (14 %).
Metsäpolttoaineilla tarkoitetaan puupohjaista polttoainetta. Toisin sanoen kaukolämpölaitoksissa poltetaan puuta, josta kerätään lämpö talteen. Puupohjaisilla polttoaineilla tarkoitetaan esimerkiksi puiden oksia, latvoja, kokonaisia puita sekä teollisuuteen kelpaamattomia puita tai puupellettiä, joka on tehty sahanpurusta. Suomen pinta-alasta noin 70 % on metsää (Maa- ja metsätalousministeriö). Metsät kuitenkin toimivat hiilinieluina, jotka sitovat hiilidioksidia. Tämä tekee siis metsäpolttoaineiden käytön rajalliseksi.
Kivihiili on fossiilinen polttoaine, joka on syntynyt maankuoren puristaessa turvetta maakerrosten alle. Kivihiili on yksi epäpuhtaimmista polttoaineista. Kivihiilen poltosta seuraa rikki- ja hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat ympäristövaikutuksiltaan huomattavia sekä terveydelle haitallisia. Kivihiilen käyttö energianlähteenä kielletään Suomessa täysin vuonna 2029.
Ajoittain turve saatetaan määritellä uusiutuvaksi energianlähteeksi. Mielestäni väite on kuitenkin ristiriitainen. Mielipiteeni pohjautuu turpeen hitaaseen uusiutumiseen sekä siihen, millainen arvo sillä on Suomen luonnolle. Turve on peräisin suoalueilta, joiden ekosysteemit ovat biodiversiteetiltään rikkaita. Soiden ojitus muokkaa ympäristöä huomattavan paljon, kuivattaen suoalueen. Ojitus myös huuhtoo suohon sitoutuneen humuksen, ravinteet ja kiintoaineet esimerkiksi vesistöihin, joka kiihdyttää niiden rehevöitymistä.
Osa kaukolämmöstä tuotetaan toki myös jätteitä polttamalla. Jätteenpolttolaitoksessa, jossa poltetaan tällä hetkellä sekajätettä, tuotetaan lämpö- ja sähköenergiaa. Toisaalta, jätteen määrää yritetään vähentää kierrättämisen tehostamisella sekä kiertotaloudella, jolloin materiaalien elinkaari pidentyisi. Kiertotalouden tavoitteena on siis minimoida jätteen määrä.
Julkisuudessa keskustellaan paljon siitä, millä polttoaineella kivihiili korvattaisiin. On kuitenkin olemassa lämmitysmuotoja, jotka eivät vaadi erillistä polttoainetta energiantuotannossa. Maalämmön lämmitysenergia saadaan suoraan maa- ja kallioperästä tai vesistöstä, jolloin vältytään myös esimerkiksi polttoaineen kuljettamisen ja tuotannon aiheuttamilta päästöiltä.
Kestävän kehityksen opiskelija