Vihreän siirtymän energiamurrokseen ja ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset askarruttavat monia omakotitalojen omistajia sekä taloyhtiöiden osakkaita ja asukkaita. Voisiko maalämpö olla ratkaisu ilmastotavoitteiden saavuttamiseen?
Asumisen osuus energiankulutuksesta ja ilmastopäästöistä on varsin suuri. EU:n* arvion mukaan rakentamisen ja asumisen osuus on 40 % kaikesta energiankulutuksesta ja nämä tuottavat jopa 36 % kasvihuonekaasupäästöistä. Tilastokeskus** vuorostaan tuo esiin, että asumiseen kuluvasta energiasta noin 58 % kuluu asuintilojen lämmitykseen. Käyttöveden lämmittäminen kuluttaa noin 14 % ja kotitalouslaitteet noin 12 % kaikesta asumisen energiankulutuksesta.
Jos EU:ssa käsittelyssä oleva rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudistus hyväksytään, koko EU:n rakennuskannan tulee olla päästötöntä vuonna 2050. Tämä tarkoittaa suurta muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisiin polttoaineisiin.
*Lähde: Eurooppa-neuvosto
**Lähde: Tilastokeskus
Vihreän siirtymän edellyttämiä ilmastotavoitteita voidaan saavuttaa vaihtamalla fossiilinen energia ympäristöystävälliseen uusiutuvan energian muotoon.
Suomi on määritellyt tavoitteekseen fossiilivapaan yhteiskunnan ja hiilineutraaliuden saavuttamisen vuoteen 2035 mennessä. Vihreä siirtymä on jo hyvässä vauhdissa ja sen vaikutukset korostuvat uudis- ja korjausrakentamisessa.
– Lämmityksen aiheuttamat päästöt ovat asumisen aikana suurin päästölähde taloyhtiöissä. Koko kansallisen energiantuotannon muuttuminen hiilineutraaliksi on keskeinen asia, kun taloyhtiöt tavoittelevat päästöttömyyttä. Uskomme, että fossiiliset polttoaineet on saatu pääosin korvattua muilla lämmönlähteillä vuoteen 2040 mennessä ja monissa taloyhtiöissä lämmitysratkaisujen energiatehokkuutta on onnistuttu parantamaan lämmöntalteenottojärjestelmillä eli hyödyntämällä ilmanvaihdosta syntyvä hukkalämpö, Isännöintiliiton vastuullisuuspäällikkö Liina Länsiluoto kertoo.
Lämmityksessä käytettävien fossiilisten energialähteiden, kuten öljyn, korvaaminen ekologisella ja edullisemmalla maalämmöllä on herättänyt suurta kiinnostusta ja kokemuksia maalämpöhankkeista vaihdetaan kahvipöytäkeskusteluissa tiheään.
Energiateollisuus Ry kertoi tammikuussa, että 45 % Suomen asuin- ja palvelurakennuksista lämpenee kaukolämmöllä ja noin viidennes kaikista taloista lämpiää sähköllä. Tilastokeskuksen vuoden 2022 kulutustutkimuksen mukaan useammassa kuin joka kolmannessa omakotitalossa sähkö oli ensisijainen lämmönlähde. Siksi on tärkeää tunnistaa, mitkä ovat kaukolämmön ja sähkölämmityksen ilmastopäästöt verrattuna uusiutuvien energialähteiden, kuten maalämmön, käyttöön.
Erilaisten lämmitysmuotojen päästövertailu on monimutkaista. Esimerkiksi sekä sähköllä että maalämmöllä lämpenevät talot tarvitsevat eniten sähköä huippupakkasten aikaan, jolloin osa sähköstä voidaan joutua tuottamaan erillistuotantona.
Motivan tarkastelun mukaan kaukolämmön keskimääräiset CO2-päästöt olivat vuosien 2020–22 tarkastelujaksolla 145 kg/MWh. Sähkön keskimääräiset CO2-päästöt olivat puolestaan 70 kg/MWh.
Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Ilmastodieetti.fi-verkkopalvelun vertailuluvut kertovat, että geoenergiaa hyödyntävässä lämmityksessä käytetään sähköä vain kolmas- tai neljäsosa suorasähkötaloihin verrattuna. Tällä tavoin vertailtuna maalämmön CO2-päästöt olisivat vain 17,5–23,3 kg/MWh.
Energiantarve kaikissa lämmitysmuodoissa on sääriippuvaista ja päästövertailujen toteuttamiseen on erilaisia lähestymistapoja. Selvää on kuitenkin se, että kaikilla laskutavoilla vertailtuna maalämpötalo tuottaa reilusti yli puolet vähemmän CO2-päästöjä niin suorasähköllä, öljyllä kuin kaukolämmölläkin lämpenevään taloon verrattuna.
Keskiveroihmisen hiilijalanjälki koostuu suurimmaksi osin kodin lämmityksestä ja viilennyksestä. Merkittävimmät säästöt sekä taloudellisesti että ilmastopäästöjen osalta saadaankin aikaiseksi vaihtamalla fossiilinen energia ympäristöystävälliseen uusiutuvan energian muotoon.
Geoenergia on maa- ja kallioperään varastoitunutta aurinkoenergiaa sekä maan ytimestä hehkuvaa lämpöä, joka voidaan valjastaa hyötykäyttöön maalämmön muodossa. Geoenergian toimintavarmuus ei ole kausi- tai sääriippuvaista kuten esimerkiksi tuulisähköllä, ja maalämpöä voidaankin kuvata vakaimmin toimivimmaksi uusiutuvaa energiaa käyttäväksi lämmitysmuodoksi.
Myös hukkalämpöenergian käytöllä on valtava potentiaali. Etenkin Suomen sääolosuhteissa poistoilman lämmön talteenotto on erinomainen keino kustannustehokkuuden optimointiin erityisesti maalämmön rinnalla.
Energiakaivokenttien latausta suoraan ilmasta aletaan tulevaisuudessa hyödyntää yhä enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että hukkalämpöenergiaa kallioperään lataamalla saadaan vähennettyä energiakaivojen määrää sekä parannettua maalämpöpumpun hyötysuhdetta lämmityskäytössä merkittävästi.
Suomen maalämpöalan pioneeri Tom Allen on tehnyt uraauurtavaa työtä maalämpökaivojen porauksen ja maalämpöjärjestelmien aloilla jo yli 30 vuoden ajan.
Onko maalämpö siis ratkaisu ilmastotavoitteiden saavuttamiseen?
Vastaus on kyllä. Maalämpö on yksi merkittävimmistä tavoista suomalaisten hiilijalanjäljen pienentämisessä vuoteen 2050 mennessä. Myös hukkalämpöä hyödyntävä poistoilman lämmön talteenotto sekä lämpövuotoja estävä ovi- ja ikkunatiivisteiden säännöllinen kuntotarkastus ja uusiminen saavat korkean sijoituksen ekotekojen listalla.
Maalämpökaivojen porauksen ja maalämpöjärjestelmien aloilla jo yli 30 vuoden ajan toiminut pioneeri Tom Allen on viime vuosina keskittynyt uuden aikakauden korkeapainekompressorin kehitystyöhankkeeseen ja syväkaivonporaukseen.
– Tulevaisuudessa tarvitsemme syvempiä porakaivoja. Tiheästi rakennetuilla ja pienitonttisilla kaupunkialueilla ei ole mahdollista nykyteknologian avulla siirtyä 100 % maalämpöön, sillä maalämpökaivoja ei ole mahdollista porata riittävää määrää. Syvempi porakaivo tuottaa enemmän lämpöenergiaa ja useamman 300-metrisen kaivon sijaan voisimme tuottaa kerrostalon koko tarpeen verran lämpöä yhdellä 1500 metriä syvällä porakaivolla. Maalämpö ja maaviileä ovat ainoa keino, joiden avulla Suomi pääsisi nollapäästätavoitteeseen, ja syväkaivojen poraus on tässä avainasemassa, Tom Allen toteaa.
Tiheästi rakennetuilla kantakaupunkien alueilla, joissa tontti ei juuri rakennusta suurempi ole, tarvitaan tällä hetkellä maalämmön rinnalle hukkalämmön talteenottoa ja sen lataamista kallioon. Näin energiakaivojen vähäisempi määrä saadaan kompensoitua.
Lämmön talteenotto on kuitenkin kallis asentaa sellaiseen rakennukseen, jossa ei ennestään ole koneellista ilmanvaihtoa. Tällöin syvät energiakaivot ovat hyvä vaihtoehto tiheään asutuilla alueilla.
Tom Allenin tavoitteena on porata 1200–1500 metrin syvyyteen ulottuvia energiakaivoja kustannustehokkaasti ja näin edistää vihreän siirtymän päästötavoitteisiin yltämistä tontin kokoon katsomatta.