Maalämpö voidaan ottaa käyttöön pienelläkin tontilla, sillä maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetut porakaivot eivät vie tilaa maan pinnalla eivätkä juurikaan rajoita tontin käyttöä. Myös poraustyöt onnistuvat pienellä tontilla, sillä porauskalusto ei vaadi enempää liikkumatilaa kuin esimerkiksi henkilöauto. Kun porataan useampi lämpökaivo, voidaan lämpökaivojen etäisyyttä toisistaan pienentää erilaisten ratkaisujen, kuten vinoporausten, avulla.
Poraustyössä käytettävistä poravaunuista pienimmät ovat noin 2 m leveitä ja 3 m pitkiä. Tällaiset poravaunut kulkevat sieltä mistä henkilö- tai pakettiautokin. Lämpökaivon porausjätteen säilöntäkontti sekä poran kompressoriyksikkö voidaan tarvittaessa jättää esimerkiksi kadun varteen, jolloin poraustyön tilan tarve vähenee edelleen.
Maalämpöjärjestelmän lämmönkeruuputkistojen liitokset tehdään muovihitsaustekniikalla, minkä takia putket eivät kärsi korroosiosta eivätkä tarvitse huoltoa. Putkistot ovat lisäksi hyvin eristettyjä ja suojattuja. Lämmönkeruuputket voidaan siksi peittää maan alle ja niiden päällä olevaa piha-aluetta voi käyttää normaalisti. Ainoastaan rakennuksia tai rakennelmia, kuten autokatosta, ei suositella rakennettavaksi lämmönkeruuputkiston päälle.
Lämpökaivo porataan yleensä paikkaan, josta lämmönkeruuputket on helpointa johtaa rakennuksen sisään maalämpöpumpulle. Tavallisin paikka porakaivolle onkin rakennuksen lähellä.
Maalämpökaivon poraamiseen tarvitaan kunnan rakennusvalvonnasta haettava toimenpidelupa. Lupahakemukseen liitetään asemapiirros, johon merkitään tulevan lämpökaivon tai -kaivojen paikka. Lämpökaivon paikan suunnittelussa huomioidaan mahdollisten maanalaisten johtojen, putkien ym. sijainti kiinteistöllä. Monissa kunnissa asemapiirroksen pohjana voikin käyttää johtokarttaa, johon maanalaiset järjestelmät on merkitty valmiiksi.
Maalämpökaivojen sijoittelussa hyödynnetään yleisesti Ympäristöministeriön Energiakaivo-oppaan suosittelemia vähimmäisetäisyyksiä. Oppaassa on suositukset siitä, mille etäisyydelle lämpökaivo tulee sijoittaa suhteessa muihin lämpökaivoihin, talousvesikaivoihin, läheisiin rakennuksiin, vesijohtoihin, viemäreihin, jätevesiin sekä tontin rajoihin.
Lämpökaivo-oppaan määrittelemät etäisyydet ovat suosituksia, joista voidaan poiketa perustellusti. Asiantunteva maalämpöurakoitsija tekee jokaiselle kiinteistölle lämpökaivojen sijoittelusta toimivan suunnitelman, jossa etäisyydet eri kohteisiin voivat olla suosituksista poikkeavia. Olennaista on ymmärtää suositusten taustalla vaikuttavat periaatteet ja huomioida ne. Esimerkiksi vinoon porattaessa lämpökaivot voidaan sijoittaa tarvittaessa vieretysten, jolloin porakaivojen välinen kaltevuus määritellään riittävän suureksi lämmön riittävyyden takaamiseksi.
Suositusten avulla on pyritty mm. turvaamaan naapurusten yhtäläiset mahdollisuudet maalämpöjärjestelmän käyttöönottoon. Suoraan porattavien lämpökaivojen tarvitsema etäisyys toisistaan on noin 15 metriä, minkä takia lämpökaivo suositellaan yleensä sijoitettavaksi vähintään 7,5 metrin etäisyydelle tontin rajasta. Naapurin suostumuksella lämpökaivo voidaan kuitenkin porata tätä lähemmäksi tontin rajaa, ja lämpökaivon sijainti huomioidaan naapurin mahdollisen maalämpöjärjestelmän suunnittelussa. Suomessa tontit ovat hyvin harvoin niin pieniä, etteikö vierekkäisille tonteille voitaisi asentaa maalämpöjärjestelmää.
Tom Allen Senera Oy suunnittelee ja asentaa laadukkaat maalämpöjärjestelmät Suomen laajimmalla kokemuksella. Pyydä meiltä maksuton kartoitus ja tarjous!
