Ennen vuotta 2005 rakennetuissa kerrostaloissa ei ole yleensä minkäänlaista lämmön talteenottoa. Sisäilma puhalletaan huippuimurien kautta ulos, jolloin lämmitysenergiasta menee hukkaan jopa 30–40 %. Kun tämä energia saadaan hyötykäyttöön, pienenevät myös asumisesta aiheutuvat ilmastopäästöt.
Poistoilman lämmön talteenotto on yksinkertaista asentaa kerrostaloon jälkikäteen. Huippuimurit korvataan lämmön talteenottoyksiköillä. Sisäilma virtaa niiden läpi poistuessaan rakennuksesta, ja lämpö saadaan talteen. Lue lisää poistoilman lämmön talteenoton toiminnasta täältä.
Taloyhtiöt törmäävät joskus esteisiin, jotka hankaloittavat LTO-järjestelmän käyttöönottoa. Nämä esteet on mahdollista purkaa.
Yksi esteistä liittyy joidenkin kuntien rakennusvalvontojen menettelyyn. LTO-järjestelmään kuuluu lämmönkeruulinjat, jotka muistuttavat sadeveden syöksytorvia. Ne on järkevintä asentaa kerrostalon julkisivuun. Rakennusvalvonnat voivat helpottaa LTO:n yleistymistä siten, että näille linjoille ei edellytettäisi rakennus- tai toimenpidelupaa. Myös arkkitehdin piirrosten vaatiminen on liiallista.
Osa energiayhtiöistä on hankaloittanut LTO-hankkeita asettamalla niiden kytkennöille omia erityisvaatimuksia. Helpointa olisi, että kytkentä hyväksytään, kun se on tehty Energiateollisuuden hyväksymän yleisen mallin mukaan.
Energiayhtiöt voivat edistää lämmitysenergian säästöä myös hinnoittelun avulla. Laskutuksen painopistettä ei tulisi siirtää energiamaksuista kiinteisiin tehomaksuihin. Kun laskuun vaikuttaa riittävästi energiankäytön vähentäminen, kannustaa tämä ilmaston kannalta oikeisiin ratkaisuihin.
Kerrostalojen lämmön talteenottojärjestelmät ovat tehokkaita keinoja, joilla sekä lämmitysenergian kulutusta että ilmastopäästöjä voidaan vähentää. Näiden yleistymiseksi tarvitaan yritysten, rakennusvalvontojen ja energiayhtiöiden yhteistyötä.
Lue lisää aiheesta professori Raimo Lovion mielipidekirjoituksesta Helsingin Sanomissa (tilaajille).
Kuvassa on lämmönkeruulinjat As Oy Maisterinkulman taloyhtiön julkisivussa Kauniaisissa.
