Kaukolämmön hinta on ennätyskorkea. Energiateollisuus ry:n vuoden 2024 hintakuvaajat puhuvat selvää kieltä: vuosikymmeniä jatkunut hintojen nousu on saavuttanut taas yhden lakipisteen. Miksi halvan kaukolämmön aika on jäänyt taakse, ja kannattaako jäädä odottamaan paluuta entiseen, vai siirtyä kaukolämmöstä oman tontin lämpöön?
Kaukolämpövoimalat ovat toimineet Suomessa pitkään pääasiassa kivihiilellä ja maakaasulla. Ilmastonmuutoksen todellisuuteen havahtuminen aiheutti EU:n päästökauppajärjestelmän perustamisen vuonna 2005.
Viime vuosien aikana päästöoikeuksien hinta on noussut rajusti, ja samalla on tyrehtynyt polttoaineen tuonti Venäjältä. Fossiilisten polttoaineiden hinnan nousu on luonnollisesti langennut kaukolämpöyhtiöiden asiakkaiden maksettavaksi.
Kaukolämpöyhtiöt siirtyvät parhaillaan nopealla aikataululla pois hiilen ja maakaasun polttamisesta. Pääosin fossiiliset polttoaineet pyritään vaihtamaan puuhakkeeseen. Vuonna 2023 metsäpolttoaineen, teollisuuden puutähteen ja biomassan osuus kaukolämmön energiantuotannosta oli yhteensä 53 %, kun vielä vuonna 2019 osuus oli 39 %. Fossiilisten hiilen, maakaasun ja öljyn osuus on pudonnut 30 %:sta (2019) seitsemääntoista prosenttiin (2024).
Hiilivoimaloiden muuttaminen hakevoimaloiksi vaatii suuria investointeja. Haasteita aiheuttaa myös hakkeen hinta, jota sitäkin on nostanut tuonnin tyrehtyminen Venäjältä. Puukuitu on nyt arvossaan, ja sille on muutakin käyttöä kuin polttaminen. Ilmaston kannalta parempi ratkaisu olisikin polttamisen sijaan käyttää puu raaka-aineena, jolloin se säilyisi hiilinieluna sen sijaan, että sen sisältämä hiilidioksidi päästetään ilmakehään.
Kaukolämmön energianlähteistä kestävin on ehdottomasti hukkalämpö, jonka osuus tuotannosta oli 14 % vuonna 2023. Jätevesien ja datakeskusten lämpö kannattaa ehdottomasti kerätä talteen ja kierrättää kaukolämmön tuotantoon. Hukkalämmön lähteitä kuitenkin on rajallinen määrä, joten kaikkea kaukolämmön tarvetta niillä ei mitenkään voi kattaa.
Kaukolämmön tuottamista maalämmöllä väläytellään ajoittain. Maalämpö on kestävä ja taloudellinen lämmitysenergian lähde, mutta kaukolämmön tuotantoon se ei sovi parhaalla mahdollisella tavalla. Kaukolämpöverkosto vaatii erittäin korkean, jopa 100 asteen lämpötilan, kun taas maalämpöpumppu lämmittää vettä hyvällä hyötysuhteella korkeintaan noin 65 asteeseen.
Oma maalämpöjärjestelmä tulee kiinteistölle huomattavasti edullisemmaksi kuin kaukolämpöyhtiöltä ostettu maalämpö tulisi. Huonolla hyötysuhteella kalliimmalla tuotetusta kaukolämmöstä häviää kaukolämpöverkostossa noin 10 %. Lisäksi asiakkaan maksettavaksi tulevat kaukolämpöverkoston ylläpito- ja korjauskustannukset.
Omalla tontilla tuotettu lähilämpö on kestävä ja taloudellisesti vakaa tapa lämmittää rakennusta, olipa se sitten omakotitalo tai suuri liikekiinteistö. Lämmöntuottajana voi toimia maalämpöpumppu, joka kerää lämmön maa- ja kallioperästä, tai ilma-vesilämpöpumppu, jonka energianlähde on ulkoilma.
Maalämpö- tai ilma-vesilämpöpumpun hankinta on paitsi järkevä sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin pienentyneinä lämmityskustannuksina, myös vaikuttava teko kestävän tulevaisuuden puolesta.
Olen markkinoinnin asiantuntija ja pienen espoolaisen kerrostaloyhtiön hallituksen jäsen. Rakastan luontoa ja ulkoilua, ja unelmoin siitä, että tulevinakin talvina lumi narskuu jalan alla helmikuisessa metsässä.